perjantai 23. heinäkuuta 2010

MiTÄHÄN ViELÄ?


MiTÄHÄN TÄSSÄ HÄSSÄKÄSSÄ ViELÄ?

Kaikki on ihan hyvin, mistään ei voi tai ilkiä valittaa. Kesä on edennyt hallituksen viisvuotissuunnitelman mukaan pilikulleen kun Virheet hyväksyivät ydinvoiman lisäämisen pysymällä hallitsemassa.
 
Ilmastoinninmuutos-vouhkaus on ehtynyt, ellei nyt jopa kokonaan peruttu - se on hyvä asia, vaikka Sahan tasavallan Oimjakonin kylässä on todettu  n. 100 asteen vuotuinen lämpötilaero - johan lempo soikoon n. sadassa asteessa vesikin kiehuu. 
Kuulemma tässä taannoin siellä oli vielä -72 °C ja nyttemmin sitten  jo +30 °C. Yritä siinä elää inimisiksi - turkki vai bikini.
 
Mansikat tosin kypsyivät hieman ennen aikojaan, mutta lopputulema on että kypsyivät. Silloin kun minä ropeita vilkaisin - sekaisin oli sekä vihreitä ja punaisia, asia oli hyvin, oli ajateltu  myös värisokeita
Samalta torilta uutispottuja ostaessa sai ostaa kätevästi myös edullista maata. Kolme €uron potuissa tuli maata niin että potut syötyäni kylviin pussiin rairuohon siemenen pääsiäistä odottamaan. Onpahan se edes kerrankin ajoissa. 
Vain tiput enää uupui. Terassilla piipahdettuani sekin asia reilaantui.
 
Amerikkalaisten öljyongelma on heidän omalla takapihallaan; eikä taida ratketa edes ydinpommilla Iraniin. Toivottavasti osaavat nauttia täysin rinnoin. Kyllä amerikkalaisillakin pitää olla jotain mistä kesällä kirjoittaa ja uutisoida.
Niin ja metsästyskaverini Kuoppalan Ahti täytteli viime lauantaina omat 80 vuottansa. Näytteli näyttämötyönmerkeissä Oulun Toppilassa. Se on hyvä asia, työ pitää virkiänä.  
 
Puikulapottusato tuntuu onnistuvan pohjoisessa yli odotusten ja hillasato ei - hyvä asia, luinen marja. Pottua sen sijaan  myydään ruskan aikaan poikkeuksellisesti nyt metreissä kilojen sijaan.
 
Ulkohuussiministeri ja hammastahnamainos on vihdoinkin näyttänyt karkean karvansa. Entisestä koulukiusaajasta on kehkeytynyt miesten puolestapuhuja ja päällepäsmäri sekä naisten hunnuttaja. Tämä isohkon akkalauman ens'alkuun hullaannuttanut "ihme" todistelee nykyisin keltaisissa lehdissä hyväuskoisille ääliöille sen minkä tavallinen rupusakkilainen tiesi sanoa jo silloin kun pubissaan kuuli ensimmäisen kerran että naistenmies Kanervan tilalle nimetään tämä "miesten mies".

~~~~~~~~~~~~

Kun Walpurinpäivänä sain esittää tunturissa toivomuksen omalle Ukko ylijumalalleni, niin toiveeni kuului, että säädä Ukko hyvä laki ja saata ne lemmon itikat, huttuset ja sääsket kaikki Lannanmaahan riesaksi. 
Hyvin otti Ukko onkeen kun oli oikeat voiteet ja lahjat. Ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa niistä elikoista täällä meidän perällä ja enää ei oikein kerkeäkään. Jos vielä joku sukupolvi eläytyykin, niin halla kyllä kylmettää kynnet ja tylsyttää nokan. Jäätä hakatessa kun pitää olla tuura. Elikkä eipä voi valittaa niistäkään.
Lisäksi vettä on satanut aina kun on joku pyytänyt.

Kalansaaliita on tullut joka kerta kun on viitsinyt vaivautua nakkaamaan havakset likoamaan. Väliin haitalle asti, mutta eipä valiteta siitäkään.  On se jäätelö vaan hyvää jos välillä syö ja samassa pakastimessa kala säilyy.

Radiossa eräs froua valitti siitä kun IKEAn romukaupan parkissa ei ole karavaani-alueiden mukavuuksia, mikä on minusta sekin hyvä asia, mutta että frouan mielestä ei, koska hänen mukaan sinne voisi majoittua pentulauman kera ostoksille pidemmäksi aikaa joko wankkurilla tahi matkailuautolla.
Harmitteli, että miten kätevää se olisi jos penikat saisivat mellastaa ilmastoidussa leikkikehässä sen aikaa kun aikuiset tekee harkittuja, pitkäjänteisiä ostoksia.

Tasapuolisuuden vuoksi veikkaan että samanlaisia aatoksia saattaa olla miehenpuolillakin joskus Biltemassa tai Motonetissa piipahtaessaan.
 
Mihin kaikkeen kaupustelijat lopulta suostuvatkaan saadakseen jonniinjoutavat hilisvitkuttimensa ja humbuukinsa kaupaksi? Pitäiskö hotelleja muistuttavat kauppakeskukset muuttaa aikuisten oikeesti hotelleiksi että kiivaimmat ostajat saisivat asua harrastuksensa vieressä ja liki?
Sitä vaan on kaikenlaista.

~~~~~~~~~~~~

Tunsin muinoin, ennen Lumisotaa, yhden räätälin joka rakasti työtänsäkin niin aktiivisesti että teki sitä yötä päivää - akkansakin unohtain, kuni sitten eräänä päivänä kuulin sen joutuneen ladattavaksi - oli väittänyt akalleen silmäneulan iskeneen silmää.
 
Sama vaara saattaa olla ilmeinen myös ostoshuumaan altistuneille sitten kun lääketeollisuus kekkaa tehdä siitä taudin ja valmistaa sinisen, kalliin ilopillerin ja jonka tietysti KELA maksaa.

Niin kuin usein käy - olen oppinut iän myötä, hyvistä asioista kirjoitettaessa jutusta pakkaa tulemaan aina lyhyt, jostakin kumman syystä. Ikävistä asioista on paljon juohevampaa kirjoittaa, mutta jääköön nyt.
Sitä paitsi maanantaina on paluu tavalliseen arkeen, yö saapuu ensimmäistä kertaa sitten miessemánnun 18. päivän.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

Taivaanrannan maalaaminen vapauttaa inhimillisen elämän ikeestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi