sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

SUOIDNEMÁNNU


SUOIDNEMÁNNU
 
Korsi suussa heinäkuussa.
Sinkkinen kaljahinkki roikkuu puussa;
minä siitä nuorimpana vastuussa.
Muu väki - missäs muussa kuin sadonkorjuussa.

Lojun ladon siimeksessä, viileässä,
raoista tunkevat säteet valaistuvat raidoittaen kehoni.
Lehäytän mielikuvituksen vapaaksi,
mykät korpit kerääntyvät orsille - pelot perääntyvät.

Innostukseni kasuaa jättiläiseksi,
sukeudun seitsemän ladon korkuiseksi hahmoksi.
Katon läpi tartun herkästi leijuvaan hattaraan,
puhallan poutapilven liikkeelle jängän ylle
ennen kuin lähden kävelylle - on kuuma.

Heinäkuinen huuma;
pilven varjon vaeltaessa on mieluisampaa astua,
pitkin pitkän pitkää sarkaa äärettömyyteen,
ehken hieman kastua ilman paitaa,
jos vain heltiää sadetta - kuivatteluun on aikaa.

On suolan himo ja veden jano,
saran päässä kumarrun hetteen reunalle
ja sieltä katsoo kääpiöksi kutistunut janoinen jätti,
hymyilee kun hymyilen, heiluttaa päätä kun heilutan
kurottaa vettä kun kurotan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Tiedätkö Hukka, olen monesti pysähtynyt tekstejäsi lukiessani, kun eteen tulee tuttuja sanoja, sanoja joita ei täällä tunneta, mutta joita isäni käytti. Ei hän ollut Lapin asukas, oli vaan siellä sodan aikaan. Niinkö "nopeasti" sanat jäävät mieleen. On tutun turvallista, kodikasta lukea joka ikinen teksti joka ikinen sana, jotkut useampaan kertaan.

    VastaaPoista
  2. Tiitsalle:
    Sanat tarttuvat jos sanoja rakastava sydän, täytyy olla halu.
    Vapaa normeista ja muista inhimillisyyden koukeroista. Siis avoin.
    Kiitän miellyttävästä kommentistasi. Itse rakastan sanoja yli kaiken.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi