tiistai 27. heinäkuuta 2010

LAHEA ÄÄNETÖN VARJO


LAHEA ÄÄNETÖN VARJO
 
Tyynehtyvään iltaan yhtyy villimintun tuoksu,
ruohikon kahina ehtyy,
elämisen työ on tällä erää tehty
ja sotkanpoikasten pulahtelu rantavedessä asettuu
kun pesue kamuaa pensaan alle yön syliin.

Piekanan hätyyttämät kyyhkyt pyrähtävät jossakin
Outametsä on laskenut yllens' kaihtimen
sillä kultainen kehrä on vaipunut puiden taitse
ottamaan vauhtia huomenen kajastukseen.

Hiljaa, vaitonaisena virtaa joki joka ei pidä kiirettä,
vuon yli liitää lahea äänetön varjo,
kuin kuiskaus tyhjyyden perillä.

Kilot veden kuvastimessa häilyvät,
häipyvät sulautuen märkään elementtiin
härkälinnun mylväisyjen saattamina.

Kesäehtoo on vaipumassa idylliin
jonka rikkoo vain saunan oven naukaisu,
rappusen narahdus
ja hameen vaisu kahahdus.

Kiuas pukkaa viimeiset tuoksuvat pöllähdyksensä,
lempeän kesäpäivän hyvästiksi.
Kaksi kosteaa ihoa kohtaa rantakivellä ja on.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

1 kommentti:

  1. Hiljaa virtaa joki, ihot yhdessä, on vain kaksi, rantakivellä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi