MUSTAN JOUTSENEN TANSSi
Kosteilla ahteilla lahden ympärillä
tanssivat huurut kilvan virvatulten kera,
yön syvin hetki on ohi.
Taivaankaaren yli - hiljaisesta äärettömyydestä,
kaartaa surupukuinen joutsen
ja aloittaa varhaisen tanssin kuvastimella.
Kesää on vielä jäljellä,
mutta yksinäisenä tahtoo ilmaista surunsa ajoissa,
tanssivat huurut kilvan virvatulten kera,
yön syvin hetki on ohi.
Taivaankaaren yli - hiljaisesta äärettömyydestä,
kaartaa surupukuinen joutsen
ja aloittaa varhaisen tanssin kuvastimella.
Kesää on vielä jäljellä,
mutta yksinäisenä tahtoo ilmaista surunsa ajoissa,
tietää että tarina on loppumassa.
Se vain tietää.
Kaikki on oikein - on tyhjä etsiä sumeaa logiikkaa.
Luonto on ankaran oikeudenmukainen,
puolueeton, se ei sorra.
Vain ihmisen niskoilla on tunteet;
inhimillisyys taakkana - koko ihmissuvun kipeenä ikeenä,
hintana ääneen puhutuista sanoista,
hiekkaan piirretyistä viivoista.
Rakkaudesta ja vihasta.
Kaikki on valmista,
tyven, sileä, rikkumaton neitseellinen veden kalvo
valmiina ilmaisemaan tanssin elein asian tolan.
Se vain tietää.
Kaikki on oikein - on tyhjä etsiä sumeaa logiikkaa.
Luonto on ankaran oikeudenmukainen,
puolueeton, se ei sorra.
Vain ihmisen niskoilla on tunteet;
inhimillisyys taakkana - koko ihmissuvun kipeenä ikeenä,
hintana ääneen puhutuista sanoista,
hiekkaan piirretyistä viivoista.
Rakkaudesta ja vihasta.
Kaikki on valmista,
tyven, sileä, rikkumaton neitseellinen veden kalvo
valmiina ilmaisemaan tanssin elein asian tolan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Moi; Omalla tavallaan nätti pläjäys.
VastaaPoistaTuli mieleen Jaakko kylmine kivineen sekä se öljykatastroofi siellä jossakin rapakon takana. Maksoi mitä maksoi :)
John'lle:
VastaaPoistaMoi-moi! Kyllä, jotain tuolla oli noiden kera tekemistä.