perjantai 30. heinäkuuta 2010

NUOTTA-APAJA


NUOTTA-APAJA

Sitä tämmönen läpeensä tavallinen inimisen lapsi tekee kaikkensa keksiäkseen viihdykettä helteen paahtaessa niskaan silmittömästi; nakertaen kertakaikkisseen uskoa isänmaan tulevaisuuteen ilmastoinninmuutoksen tahmaisissa kourissa. 

Nuotta-apaja on sen laatuinen houkutus ja humeetinkorjausväline että jos sellainen on kyläkuntaan tahi porukkaan hankittu, niin jo vain sillä kyllä oiwasti saattaa humeettinsa tasapainoon vallitsevan ilmaston-, luonnon-, saaliinhimon- ja onnellisen tyytyväisyyden kesken.

Nuotta-apajaanhan vaaditaan vain neljä henkilöä - suurinpiirtein, sekä nuotta ynnä pari veneen rosmua mieluiten moottorin kera. Siinä kaikki. 
Wanhemmatkin versiot siis käy. Ei tarvitse kaluina olla ne mainosten kiiltäväkylkiset Busterit ja nelikymppiset Yammut. 
Niin ja nuotassakin saa olla reikiä - oikeastaan pitääkin olla. Itseasiassa se on koko homman edellytys.
Ja sitten inimiset, mainiosti kelpaavat jo iän sekä ajan hieman ränsistämät - oikein mainiosti.

Nooh, tietty lisäksi pitää olla tiedossa myös paikat missä nuottaa voi kiskoa. Syytä ei ole sitäkään laitosta joka paikkaan ensimmäisessä vastaantulevasssa lätökössä viskata. Raskasta on kiskoa kuution kiveä tai veteenrojahtaneita vettyneitä keloja, polkupyöriä, lastenrattaita, pyykkikoneita jne.
Mutta jos paikka suinkin on valmiiksi tiedossa, niin ei muuta kuin perä veteen, siulat perään ja molemmat veneet kiskomaan nuotta suoraksi poikittain vetopaikkaansa nähden.
Siitä se lysti alkaa.

Kyllä siinä mieli ehtii laantua ja tasottua kun vilpoinen ilma veden päällä syöpäläisiltä rauhassa vilvoittaa mieltä in- sekä exteriööristä käsin. Vetokoneen hiljainen, suorastaan leppoinen pulputus, laineen liplatus veneen alla ja hidas lipuminen verkkaan nuotan siuloja etuviistoon rantaan päin kiskottaessa antaa tilaa. Siinä ehtii kyllä miettiä valtion budjetin oikeamielisyyden, tulevat ukkosmyrkyt sekä helteisen kesän kiirastulen jatkumisen.
Ennättääpä hyvinkin. Sen verran levollisuutta jakaa ja levittää tasainen koneen hyrinä lajitovereiden kesken. Huutoetäisyydellä jos vaikka tulee äkkitarve.

Lopulta saavutaan tietty rannan tuntumaan ja veneen keulat töyssähtävät rannan hiekkaan ja alkaa varsinainen työ. Siinä vasta katsotaan kuinka hajalleen veden yllä karkuutetut aivoitukset koontuvat jälleen nuottaporukan yhteistyön onnistumiseksi.
 
Sitten kun siula on jo kiskottu lähes kokonaan hiekalle, kalimoihin saakka, alkaa tärkein vaihe. Alamiehet kiskovat alapaulasta yrittäen pitää nuotan perän pohjaa vasten ja ylämiehet kiskovat yläpaulasta samaan tahtiin pitääkseen perän suun sopivasti auki.
Siinä kaikki. 

Kihisevä hopeinen perä kiskotaan "miehissä" maille ja nostetaan vasuun tai sammioon ja aukaistaan perän solmu. Kalat valahtavat astiaan ja nuotta nostetaan pois. 
Sangen rauhoittavaa, mieltä vahvistavaa ja itsetuntoa kohottavaa puuhaa tarvittaessa tuo tuommonen. Suorastaan on harmillista ettei tuo KELAn perhana korvaa nuottaterapiaa - luulisin niin, syytä ehkä kuitenkin olisi.

Kun sitten perkuupaikalla käsitellään työn lomassa muut uutiset, paikalliset sekä politiikka, saa loppuhuipentuma arvoisensa epilogin.
 
Tuli sytytetään padan alle, pataan lorhautetaan kauhallinen tahi pari vettä kalamäärän mukaan. Sitten kipataan vastaperatut kalat ja annetaan kiehahtaa, vielä sekaan maito sekä voi ja lopputulema on veden kielelle houkuttelevan valmis.
Tosin uskaliakkaimmat yltiö- ja hurjapäät saattavat aloittaa koko keitoksen pehmittämällä potut ensin ja vasta sitten tuo alussa mainittu rutiini järjestetään perään.

Useinmiten tuohon jo mainittuun pottulisään taivutaan vain jos on vieraita tiedossa tulemaksi.
Omalle porukalle kelpaa pelkkä kalakin.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tämän pakinan "parasta ennen" käyttöpäivämäärä oli eilen illalla, siinä noin tuntia ennen yön saapumista.

4 kommenttia:

  1. Tätä sanotaan ELÄMÄKSI. Vähän oon sulle kateellinen.

    VastaaPoista
  2. Luonnonlapselle:
    Niin sanotaan. Älä ole, pane toimeksi.

    VastaaPoista
  3. Ei kait ihan katteeks, mutta kaihoks kokemuksies kerronnan myötä. Kukin tahollaan kun ei voi oikein "panna toimeks", joten tyydyn näihin blogisi tulkintoihin tunnoistasi siellä pohjanperällä. Hyvää alkavaa syksyä Teille kaikille !

    VastaaPoista
  4. Unelmikolle:
    Kiitän ja påkkasen. Toivotan hyvää syksyä myös sinulle.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi