torstai 9. heinäkuuta 2009

TULEE JA MENEE


TULEE JA MENEE

Aika vierii, kesä sen mukana - pysäyttämätöntä kulkuaan,
kenenkään estämättä, tasaisesti, kiiruhtamatta.

Ehtien täsmällisesti siihen kohtaan
missä sen edellytetään olevan tiettyyn aikaan.
Ei aikaisemmin, ei myöhemmin.

Sillä on valta,
eikä siihen saa otetta vaikka tahtoisikin.
Jokaista hetkeä seuraa toinen,
tovia tovi - tuokiota tuokio, tiimaa tiima ja kotvaa kotva.

Silmäilen levollista kymiä - tyven pintaista,
sen vesimassojen valumista vakaasti, ajan kuvaan.
Vain muutama vesikiven aiheuttama häränsilmä
tyystin peililasin tapaan sileässä kalvossa.

Katseeni osuu kai tuulen puhaltamaan untuvaan
joka kieppuu ja liekkuu loputtomiin.

Herkkiä liikkeitä kuin tanssi,
äkin pyörähdyksiä, viivytteleviä pitkiä kaarteita,
kuin jo vapautuen kurimuksen otteesta,
mutta sitten takaisin pyörteen keskelle.

Uusi yritys, tuulen lehahdus.
Ja vapaus koittaa.
Untuvan matka tuntemattomaan jatkuu.

Oh-show-tah hoi-ne

2 kommenttia:

  1. Ajatella, on sillä hentoisella uskallusta antautuessaan virran vietäväksi. Kaksi ääripäätä ja niin vastakkaista voimaa.Luottamus on peruspilari ja uskallus on paras kannustus, sanon omana elämänohjeenani lapsilleni. Kesä vierii syksun alle, mutta vielä on jäljellä ....

    VastaaPoista
  2. Unelmikolle:
    Niin mahdollisuuksia on vain liukua eteenpäin, ellei joku sitten poimi sitä.
    Luottamus ja uskallus ovat hyvä kannustus. Totta.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi