lauantai 25. heinäkuuta 2009

SATEEN PiEKSÄMÄ RiEKON PASKA


SATEEN PiEKSÄMÄ RiEKON PASKA

Hortoilen norkoillen pounikkoisessa maassa
rusoposkisia muuraimia väistellen;
auringossa paistellen, jängän tuoksuja haistellen.
Väliin marjan tai pari maistellen.

Jalka osuu hosuessa mättään syrjään,
hetteen silmään,
lähestulkoon - totean ylimalkaan
ja lanaan turvallani pursuilevaa suonkamaraa hetkessä,
nopeammin kuin ehdin livauttaa suustani koirun.

Tietty se lopulta karkaa,
livahtaa haukkumaan lähipuuhun
kun en kykene hillitsemään itseäni
vaan alan hirnumaan
ja se ei totta totisesti - kautta Lemmon,
ole hukalle mikään luontainen ääni.

Hamuan koivun käkkärästä tukea huiskien räkkää;
kamuan pystyyn takaisin vakain aikein.
Waikein on ohi, polvet ja persus märkänä - äkkään.

Alkaa satamaan, oikea kuurojen kuuro,
sellainen kohina että kuurokin huomaa.

Astun, kastun autuaan kauttaaltaan,
tuokion kuluttua alan muistuttaa
viereisellä mättäällä lojuvaa
sateen pieksämää riekon paskaa.

Oh-show-tah hoi-ne

2 kommenttia:

  1. Koiran kuva on kuvaava. Mutta sitä vaan ihmettelen miten nyt heti kaaduttuasi rupesit suossa astumaan :)

    VastaaPoista
  2. Isopeikolle:
    Toisinaan wiisaisiin kymysyksiin saattaa saa'a sangen typeriä wastauksia.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi