keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

HELLE


HELLE

Rikkumaton veden pinta.
Huokuu viidan siimeksessä pakahtuva rinta.
Helteinen nyt on ja liika kuuma,
päällä hehkuu paikallensa asettunut,
porottava keskikesän huuma.

On pintanahka nihkee,
jahka kun vain joku tulee liki.
Tukanrajas' pakoon juoksee hiki,
kiehuu vallantiessä piki.
Ruoho kuivuuttansa kaatuu lakoon,
hiljallensa aloillensa maatuu.
Pääsee sade kuivin jaloin tällä erää pälkähästä.

Helle,
ei kelpaa kelle tahansa,
vaikka joku kaikki rahansa sille hukkaa,
pakkaa sukkaa, liivii, kenkää laukkuun,
sitten lentää, ulkomaille entää.

Haukkuu - kotimaata hyiseks' morkkaa,
panee kaiken likoon että pääsee pakoon vilua ja horkkaa,
hiekkarannan huomaan, varjon alle pakkaselta suojaan.

Toinen nurkkaa hakee, varjoo varjon päälle,
menis' maate vaikka jäälle jos vain kuuman
saisi päätä ahdistavan pois.

Pois tuon tuuman - pakkomielteisen ja kielteisen.

Oh-show-tah hoi-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi