sunnuntaina 19. heinäkuuta 2009

RYTiRYTEiKKÖ


RYTiRYTEiKKÖ

Tuulessa kahiseva seinä,
heinä - puoltatoista syliä yli,
nousee sakeana viidakkona rannan vedestä,
itseni edestä.

Olen ihastuksesta mykkä,
tykkään vehreästä äänivallista,
halu harpata vihreän sisään kiskoo kintereitäni.

Lykkään intoa, vedän henkeä,
niin lempeä näky on aamunkoissa
että suljen tuokioksi silmäni
ja valveunessa olen erottavani ryppyisen Panin
ruokopillin sulosoinnut ryteiköstä.

Kun avaan silmäni,
ei katseeni tavoitakkaan pientä kaksisarvista jumalaa.

Se ääni joka palauttaa takaisin todellisuuteen,
kuuluu rytikerttuselle:
Tri-tri-tri-tre-tre-tre-tsert-tser-tsert!

Saattaapa tuo olla ruokokerttunenkin
kun ei viitsi rontti käyttäytyä ja näyttäytyä.

Huiskautan kädellä ilmaan - hui-hai,
väliä hällä vaikkei ruskea alaperä vilahdakkaan.
Kerttunen kuin kerttunen. Ryti eli ruoko.
Kaikki käy.

Oh-show-tah hoi-ne

2 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Vapauttavaa voida olla suurpiirteinen. Hulluksihan sitä tulisi jos pitäisi erotella rydit ruo'oista, Pulmut Sirkuista :)

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Ritalle:
Äläpä muuta viserrä. Niin se on.

Lähetä kommentti

T.I.E.D.O.K.S.I
1 pnä. syyskuuta 2009

Hukkalauma on nyt siirtynyt talviruokinta-asennolle
ja samalla hiukan sukkelampaan yhteyteen.

Yritän käydä läpi taas syyspuuhastelujen lomassa
kaikki Kuva- & Runotorstaihin osallistuvat teokset,
ynnä Tarinamaanantain ja Yykaakooneen haastei-
siin osallistuvat samoten.
Kommendeeraankin - sikäli mikäli aihetta on!

Tänne kommentoijille vastaan, maksoi mitä maksoi.
Hyvää ruskanmakuista syksyä kaikille ystävilleni.

Trew. Susi, sen akka ynnä koiru että hurtta