CiTRUUNAKAKKURUNOTTanssiaskelin astelen palasta ja hyräilen.
Kepeät evääni olen käärinyt onnelliseen hymyyn,
sälyttänyt selkäreppuun jota kantaa lempeä tuuli.
Hirityttää jo nyt kun aattelen kuinka sitten pysähdyn,
valitsen säyseän, harmaantuneen kelokannon,
istahdan alas - tietysti vasta luvan saatuani;
kurotan tuulesta niestasäkkini
ja avaan eineeni luppometsän ihailtavaksi.
Huokaillen, raotetuin huulin, luomia siristäin,
silmäilen kanelitomulla kuorutettuja citruunakakkurunoja,
niitä joiden välistä pursuu heleää mansikkahilloa.
En tietenkään malta olla maistamatta salaa,
heti kun puiden silmät välttää.
Sellainen olen, tykkään herkutella herkuilla.
Havahdun onnellisen uneksijan mietteistäni,
alan läimimään kun ehätän kehäajatuksen kuolokohdassa
huomaamattani pienen vehreän viidan huomaan,
käkkyräkoivujen suomaan varjoon;
hyttyset äityvät käymään päälle kuin oppositio
Hautajaisiin tulee miljoona mäkärää,
koko täkäläinen räkkä.
Oh-show-tah hoi-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi