sunnuntai 31. tammikuuta 2016

SiELUN AARiA


SiELUN AARiA

Vaaran päällä - ei nyt niin hirmu korkealla,
muutaman kymmentä metriä ylempänä;
verrattuna alavaan topokseen.

Se piisaa - hiljaisuuteen pysähtynyt -,
kaarelle taipunut huikaiseva sielun aaria;
lumen kuorruttama pastellimaisema.

Hyvällä sydämellä puissa luulee erottavansa tykkyä
tai sitten on vain tuores nattura takertunut
kynsin hampain huuruiseen oksistoon.

Väkevimmät mäenpäällispetäjät hunnuissaan;
seista johottavat ankaran vakaina -
ilmeenkään värähtämättä -,
taakkaansa nöyrinä kantaen.

Lunta haukkova koiru.
Kauriin sorkan jäljet.
Lounatuulen tuoksu.

Aivan kuin puhallus vahvistuisi
ja nuo mäntyjä herkemmät -
taivasta kohti kurottuvat terävät lehtipuusäipät,
vapisevat sen otteessa varistaen.

Ne jotka eivät ole taipuneet kuormasta. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi