LUMiTANSSi

LUMiTANSSi

Leikkisiä hiutaleita tippuu omin nokkinensa;
yrittävät riekkumalla kieppumalla pitkittää
vapaan putouksen hurmaa
ennen äkkipysähdystä mantuun.

Hempeä pyry - ilman myräkkää,
tuuli on poissa,
mököttää kai siististi viikattuna
jossain Pohjan akan helmoissa pilven reunaa vartoen.

Esirippu vetäytyy,
kajo kuikuilee metsän reunan takaa,
tarkistaa ja varmistaa että auringon on tilaa nousta.

Huomenen ensimmäiset raittiit henkäykset
palautuvat höyrypilvenä pihan hiljaisuuteen,
varisevat hopeisina kiteinä pakkasen syliin,
noin vain - ilman aikojaan.

Porstuan rappu - tuttu paikka -,
enemmän kuin kotoisa luomisen paikka.
Ja huomisen.

Luomisen voi aloittaa ajatuksista,
tai jos se tuntuu kovin työläältä,
niin sitten lumesta.
Molempiin tarkoituksiin on värkit. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne