APOCALYPSE Runo № 2600
Ei se sen kummallisempaa ole,
kavuta kaljanteista sakemannien rakentamaa uraa,
kiirehtimättä,
harkiten pysähdellen,
ikään kuin wanhoja verestäen.
Myrsky on leikannut korret lähes tyyten,
joten säälistä koiru saa kusta säästyneille -
mitenkään isommin hoputtamatta.
Otuksesta huomaa että sielu lepää silläkin,
mielipuolisia sprinttejä,
karkeassa hangessa kieriskelyä;
kaupan päälle korkea ruiskaus heinälle
takakoiven osoittaessa Otavaa.
Hylätyn bunkkerin kohdalla pysähdys,
katse kääntyy tihrustamaan keskipäivän hetkeä.
Jossain etelän suunnassa;
punaisella niin hento ote horisontissa,
että vain herkistynyt tila myöntää siinä kipenen väriä.
Maailmanlopun reunalla,
viiden pituussekunnin päässä velloo harmaja syöveri;
sielua myllertää - pienuus tuntuu kehossa.
Jos tupakoisi - näkisi polttaa hyvin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi