ViiMEiSET PiNKiT
Tundra tuoksuu villisti syksylle,
raju outo maa;
kiehtoo omaperäisyydellään, ankaralla pehmeydellä.
Karuus värisyttää ilman draamaa.
Kuolemaisillaan oleva heinämeri elehtii,
lainehtii vinhassa tuulessa hulmuten.
Pulmusparvi pelmahtaa viimeiseltä aterialta.
Näkymä hipaisee sielua kotkan sulalla;
sanotuttaa vietävästi, muttei ketään kuulolla,
sanat takertuvat toisiinsa
ja on nielaistava.
Poikajoukaisten närkästyneet törähdykset ylilennolla,
piekanojen ilmapiruetit jängän termiikissä;
muutaman lokkirievun lisäksi ainoa elonmerkki.
Kahlaajat ja muut vilunarat siipiniekat
ovat näiltä periltä lähteneet;
pakanneet kimpsunsa ja kampsunsa,
nostaneet kytkintä.
Vain kaakkurien hylkäämät äänet varisevat
mykkänä pölynä jänkään enää.
Suokukkaheimon viimeiset pinkit matti myöhäset
värisevät maata nuolevassa vinkassa.
raju outo maa;
kiehtoo omaperäisyydellään, ankaralla pehmeydellä.
Karuus värisyttää ilman draamaa.
Kuolemaisillaan oleva heinämeri elehtii,
lainehtii vinhassa tuulessa hulmuten.
Pulmusparvi pelmahtaa viimeiseltä aterialta.
Näkymä hipaisee sielua kotkan sulalla;
sanotuttaa vietävästi, muttei ketään kuulolla,
sanat takertuvat toisiinsa
ja on nielaistava.
Poikajoukaisten närkästyneet törähdykset ylilennolla,
piekanojen ilmapiruetit jängän termiikissä;
muutaman lokkirievun lisäksi ainoa elonmerkki.
Kahlaajat ja muut vilunarat siipiniekat
ovat näiltä periltä lähteneet;
pakanneet kimpsunsa ja kampsunsa,
nostaneet kytkintä.
Vain kaakkurien hylkäämät äänet varisevat
mykkänä pölynä jänkään enää.
Suokukkaheimon viimeiset pinkit matti myöhäset
värisevät maata nuolevassa vinkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi