AAVEPUTOUS

AAVEPUTOUS

Ehtoo on valumassa hämärän siimeksiksi,
syvimmissä loukoissa lähes synkkää,
vielä voitelee aurinko viime säteillään tunturien lakia;
jäähyväiset täällä - sarastus tuolla.

Usva tanssii omituisia koukeroitaan rinteen jängässä.
Kerrytettyään itseään riittävästi,
tursuaa reunan yli,
valahtaa parin vuosimiljoonan verran;
seuraavan meren rantasomerikkoon.

Vielä on matkaa vuoksen rajaan,
hidasteleva,
viipyilevä sumuputous valuu pitkäveteisen verkkaan
somerikolta toiselle;
parhaimmillaan ulottuu neljälle rannalle.

Askelmien eroa huikeita miljoonia vuosia,
kenties satoja.

Lamautuneen äimistynyttä tuijotusta,
taikalaatikoon tallennus näyttelee mitätöntä sivuosaa,
itse asiassa unohtuu tyyten.

Tuskin onnistuisi vastavaloon
massiivista tummaa vuorenkuvetta vasten.
Ja onko mahdollistakaan kuvata aaveputousta?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!