JUHLA

JUHLA

Kotoinen ujellus käy nurkissa,
seitsemää boforia pukkaa tunti toisensa perään;
koillinen on pistänyt hanat auki,
vääntänyt nupit kaakkoon.

Vettäkin ripsauttaa tilastomielessä,
vaakasuoraan lentää kuuro joka normaalisesti
tipahtaisi maahan;
tällä on omat kot-kotkotuksensa,
kapuaa seinäviertä ylöskäsin.

Mutta joka tapauksessa;
juhlalta tuntuu - oikeinni,
meri jylisee onean riettaasti matalaa murinaansa,
on kostean koleaa kuin palokunnan pikkujoulussa.

Harmaa tuntuu niin kotoiselta väriltä,
että tähän suorastaan rakastuu,
ihastuu taas uudemman kerran;
sen verran,
että panee harkitsemaan sitä paikkaa
missä tahtoisi kaamoksensa lojua.

Viehtymys ankariin oloihin karussa maassa
on kummallisen yltiöpäistä huu-ha-haata,
se tiedetään kyllä,
mutta silti mietin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!