NORJALAiSET KOROT

NORJALAiSET KOROT

Hiljaisuus on merkille pantavaa;
kylänraitti on niin vaiti,
että askeleiden kaiku kimmahtelee seinistä,
koiranmotlakkeen tassuista kynsien rapina.

Vuoksiaalto lopsahtelee takimmaisen kaatuessa
etummaisen päälle santaan;
sikäli erikoinen ääni ettei mokomaa sisävesillä kuule.

Sielu tavanomaiseen tapaansa liihotellut kiertoajelulle,
höpöttänee parahultaisesti haihatteluistaan
lokkipataljoonan kera aallonmurtajalla.
Siipiniekka se on - onneksi ei pasko sijalleen.

Keltaisten katuvalojen ympärillä utuinen kehä,
sataman tuntu satamassa.
Silmänsä sulkemalla pystyy oitis kuvittelemaan
myöhäehtoon sumuisen kostealla asfaltilla napsuttavat
Norjalaiset korot - punaiset,
täkäläisen Helena Brun upeana versiona;
"kun sävel soi askelten..." norjaksi tietenkin.

Hetken havahdus,
tiessään on äskeinen huikea Helena,
koroista ei sen ensimmäistä vilaustakaan
ja uinumasta vironnut tuulenviri kuivaa jo raittia;
ensimmäinen sarastuksen kaje kurottaa vuoren yli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!