tiistai 23. helmikuuta 2010

MAALAUKSELLiSTA


MAALAUKSELLiSTA

Keskittyminen oleelliseen vaatii nyt paljon
vaikka pakkanen on ihanimmillaan.
Luonto kuin maalaus
ja hiljaisuus hivelee sielua untuvan sipaisuilla
yllyttäen runoporoani lentoon.
Ei edes pauku eikä rapsa, on vain,
joten metelistä viis, siis.

Luulisi olevansa tyytyväinen eloonsa hän.

Mutta ei käy,
pää on kuin suriseva ampiaispesä, silmät sirhottavat,
nokka valuu päihittäen sulhaspojan mennen tullen.
Kurkussa kaihertaa teräsvillainen pesusieni,
kahdella sormella näpyttely sujuu epätahtiin
kun kyynelvuo sotkee näkyvyyden nollaan
ja on pyyhkäistävä. Nyyhkäistävä.

Kuumia aaltoja, sitten kylmiä ja sama ruåtsiksi.
Väristyksiä, päristyksiä, outoa ärinää kähinän sekaan.

En lannistu, kirjoitan minkä kirjoitan ja sillä siisti.
Minkä aloitin sen aloitin,
jokaisen on ristinsä kannettava - toiset hymyssäsuin,
toiset niiskuttain, räkää näppäimistöltä pyyhkien.

Huominen tulee - p
idän sarvista lujasti kiinni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Sie sitä vain ossaat, runon, ajankohtaisen!

    VastaaPoista
  2. Valto Ensiolle (Heikkinen):
    No oli hyvinki aktuelli ja onpa oiwallisesti sitä vieläkin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi