tiistai 2. helmikuuta 2010

YHTÄ KAiKKi, YKSi LYSTi


YHTÄ KAiKKi, YKSi LYSTi

Kostean lehahduksen jälkeen
uudelleen huurtuneet puut synnyttävät
kuunvalossa kiehtovan sokkeloleikin kristalleina
kimmeltävälle hangelle jos vain osaa katsoa.

Kaikki maailman kummitukset piirtyvät
tumman sinervinä hahmoina kalvakkaan vastavaloon,
erottuvat kun vapauttaa mielenkuvituksen kahleista,
irrottaa aikuisen asenteet köysistä;
pysäyttää kiirun ja katsoo.

Siinä ne ovat - yhtäjalkaa hennot ennot:
Hölynpöly, Huuhaa, Palturi ja Pöty.
Hermeksen tyttäret.

Häilyvinä suoraan edessäsi ilakoiden,
tanssivat siivekkäissä sandaaleissaan,
toinen toisella toistaan peittäen,
kuin olisivat sittenkin tosia.

On sama seisotko, käveletkö vai makaat.
Yhtä kaikki, yksi lysti;
aina kun katsot elämässä eteenpäin,
oman polkusi seuraavaan mutkaan - näet ne,
jos vain sallit jonkun pyyhkiä kasvoiltasi
hyväuskoisen naamarin
ennen kuutamoretkelle lähtöä.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Terveellinen runo. Muistutus. Nautin pohjaan asti. Kiitos. Kylläpäs tekee hyvää. Ja matka jatkuu sinne minne pitää.

    VastaaPoista
  2. Lastulle:
    Humeetin kunnossapito on oiwa ja hyvä harrastus. On yritettävä näin kuin tavallinen puhe valuu hanhen selästä harakoille. Itseasiassa olen hyvin runsaasti pohtinut että josko pyytäisin harakointiryhmän apua.
    Mutta matka kyllä jatkuu sinne minne pitää ja puolikuussa ollaan biibahtamassa sinun synnyinkaapunnissa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi