tiistai 16. helmikuuta 2010

KUMiSTAMiNEN


KUMiSTAMiNEN

...asetan kuksan pölkylle odottamaan;
kiirettä ei ole, se on poistunut,
tai oikeastaan telkesin sen ulos, hylkäsin,
jätin toiseen maailmaan.

Kiire ja haihatus eivät sovi samalla tulisijalle,
tulee tora - se on ikiwanha totuus;
tapa jota ei sovi rikkoa,
sillä haihattelu on taito, taidetta.

Se on kykyä huiskauttaa mielikuvitus valloilleen,
karkuuttaa suorastaan;
pelkäämättä, ettei se osasi muka takaisin.

Kurotan alas varjoon.
Pienen heinäpielisen päältä
satutan karvaisen laukun käteeni,
otan syliini, kaivan esiin vaalean susirummun.

Kohennan tulta ja alan virittämään.
Esittelen sen liekeille molemmin puolin käännellen,
aina väliin napsauttaen kokeeksi.

Liekit maalaavat ikuista taidettaan kankaaseen,
joka kerta vilkaistessani seinään se on erilainen, uusi,
juovuttava - olemme viritettyjä molemmat,
aloitan kumistamalla.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi