keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

VASTAANOTOLLA


VASTAANOTOLLA

Tulen äärellä,
somimoilleen sellaisessa avoimessa tunnekuohussa,
jossa liekkien luoma muinaisten viestien sekamelska
teettää hieman ajatustöitä seestyäkseen.

Mutta sitten kun;
eetos loikkaa kantimistaan kuoston pankaoksalle,
keikkuu siellä kaikkia luonnonlakeja uhmaten,
antaa piu-paut kaikelle säälliselle.

Siellä kiikkuu tuo rietas pirulainen,
välitä ei nuotiopiirin auvoisesta pyhästä,
liehtoo ja hulmuilee niin kuin mullit laitumella
talven jälkeen.

Se vakava ote on kyllä hallussa;
mutta kelopölkyllä istuvaa henkisyyden majaa
houkuttaa myös arkiset asiat.

Nääs vatsa laittaa vaivihkaisen kyselyn lierin alle;
onko mukana mahdollisesti mitään pöperöä,
edes suoleen pakattua lihatököttiä,
olisi puolipäiväsen aika?

Tässä tilassa - kun mieli leiskuu loitompana
ja kovin vastaanottavaisena kuin moneen aikaan -,
nälkä kyllä jää toiseksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi