torstai 2. maaliskuuta 2017

TAKAPERiN


TAKAPERiN

Pittoreski maisema,
kuin takauman haalaama kuvaelma muinaisuudesta;
hassuja empätiiä tuntemuksia,
sielun väristyksiä uuden oudon kokemisista.

Aika usein tuohon tunnelmaan pääsee,
tarvitsee vain ryhtyä tallustamaan vesirajaa,
mukailla vuoroveden hyväilyjä.

Luoteella anturoista jää viistoava jälki mereen,
vuoksella jäljet katoavat takanasi,
muutaman askeleen päässä on vain silo santa.

Joskus tulee harrastettua takaperin kävelyä,
eikä se näissä olosuhteissa vaikuta mitenkään
erikoisemmin lasten leikiltä;
pikemminkin lienee jotain ihmisen kaukokaipuuta,
haihattelua sellaiseen tolaan jossa tekemisen jäljet
haihtuvat sitä mukaa kuin syntyvät.

Eittämättä hassultahan se varmaan näyttää;
wanha vähänläntä käppänä liehutakissaan peruuttaa,
jalkaterät ja kasvot tulosuuntaan
pää väliin menosuuntaan vilkuillen,
ettei tuiskahda persiilleen.

Menneisyys pyyhkiytyy tulevaisuuteen katsomalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi