perjantai 31. maaliskuuta 2017

MUUDAN HUOMEN


MUUDAN HUOMEN

Täysin jääolosuhteisiin sonnustautuneena
kurkistan vielä huoneeseen,
aamunkoin sarastuksen alhossa on jo eloa;
pieniä herkkiä ääniä,
inahduksia - massutusta.

Isompi Anna katsoo akkunasta,
niin kuin vain nainen osaa - ulos ja sisään -,
kuten metsästäjä odottaessaan peuransa
saapuvan valon kohtaan kajossa.

Suutelen suulle,
sanon varovasti kuulimeen - aquluk -
ja hipaisen näkimelle valuvaa suortuvaa;
vilkaisen pikkirikkiistä myttyä lampaan roukulla.

Pienempi Anna tuhisee,
näkee olemattomia vähäpätöjä unia
olemattomasta lapsuudestaan;
päiviä on vielä liian vähän,
vain muutamia hämäriä häiviä elämästä.

Nousen ja menen,
vielä jotain välttämätöntä porstuassa,
sitten uksesta ulos rantteelle;
nykäisy käynnistimestä -
parkaisu tasottuu pörinäksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi