sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

TiKKU


TiKKU

Päivät eivät ole veljiä,
huomeneen tultaessa ankaraa sumua vuosi rinteessä,
yhytti meren,
lipaisi suolaista pintaa,
haihtui pois,
vaihtui punervaan kiloon.

Kaunista upeaa siihen saakka
kuni Louhi tarjosi kuorrutukseksi märkää lunta,
vaakasuorassa pisti tulemaan puuskittain;
ei kelvannut kellennii,
suli harmistuneena itsekseen pois.

Sillä hyvä.
Puuntavien pilvien paltehilla lokkiparven tanssi,
einespalaverille siellä paneudutaan;
minne mennään tänään kirkumaan.

Horisontista piirtyy tikku,
alkaa muistuttaa mastoa isotessaan;
joku lentävä äkkää aamiaisen
ja lähtee vastaan.

Järjestys palaa sekunnin murto-osassa katraaseen,
koko lentue suunnistaa hoksaajan perään,
tasa-arvosta ei siinä sakissa tingitä,
nopein saa vatsansa nopeimmin täyteen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi