maanantai 13. maaliskuuta 2017

KAiKiLLA KiELiLLÄ SAMA


KAiKiLLA KiELiLLÄ SAMA

Säpinä rannalla tiivistyy päivä päivältä,
häivähdyksiä tulevasta kuvastuu tihepäähän,
sitä mukaa kuin meren yllä vyöryvät harmaat
sen raskivat paljastaa lonkainsa lomista.

Raamatullisia taivaallisen valon virtauksia;
ulottuvat avaruuden reunamilta mustan märän pintaan,
värjäävät veden vihertäväksi,
yli jäävän suolaisen sinervän harmaaksi
ja lopun tarpeettoman märän;
liki mustaksi eläväksi kalvoksi karin kuohineen.

Kohtaamiset sannalla aiheuttavat ääntä,
metakkaa syntyy jokaisesta löydetystä suupalasta;
löytämättömistä olemattomistakin kinataan,
puidaan oikeutta siipispankoilla räimien,
lentonäytöksillä
sekä nokilla nokkia kalisuttain.

Se on elämää,
sillä nimellä se tunnetaan kaikilla kielillä,
kaikissa maissa.

Sen kiihtymistä seuraa ihmiseläin näinä aikoina
ihan mieluusti majakan leppoiselta penkiltä,
tuulen ollessa parhaalla puolen,
selän takana ulottumattomissa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi