TUNNELi
Unen haju tuoksuu kaikialla;
Höyhensaarille ei voi olla enää pitkä matka,
liikkeet ympärillä verkastuvat,
häilyvät leyhähdellen,
liudentuvat äärirajoilla kokonaan pois.
Säleiden läpi siilautuva sinervä kuun valo,
silta puuttuu - menninkäiset kyllästyneet
lopen tyyten yhdeksän €uron päiväpalkkaan;
sillä ei väsätä edes satuja enää.
Sivut kääntyvät empien;
naisen tuoksu ehtyy kevyeen huokaisuun,
haukotus pyritään saamaan kohtuudella viikatuksi
ja sivuun,
vartoomaan virkoamisen sietämätöntä kissaoloa.
Wällyn alta viekottelevasti pilkottava reisi
jää reunimmaiseksi mielen kuvaksi - ainoaksi,
ennen sielun sukeltamista untuvaiseen tunneliin.
Perillä kiihottavia usvaisia sanoja leijumassa,
hunajaisessa ilmapiirissä - vailla mitään järjestystä;
vapaasti poimittavissa niistä ihanimmat,
aseteltavaksi parhaimpaan mahdolliseen järjestykseen.
Tietysti ilman sääntöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi