HiKiSiÄ KARPALOiTA
Viltoilla rinteillä puuton hiljaisuus;
rajalta rajalle,
ei linnun liikahdusta,
kaikkensa pysäyttänyt liike.
Porkat kainaloissa,
suoverot pureutuneena lumen alla jäiseen kuoreen;
puuskutus asettumassa pinnistyksen jälkeen.
Hikikarpaloita vyörymässä ahavaa nahkaa,
leuankärjessä tule ero:
pieni vaatimaton kulppo syntyy sivakoiden väliin.
Orastava lounatuuli pyyhkii ja kuivaa lopun,
äheltävä hoppu nitistyy itsestään tuulen raikastukseen;
siunattu hetki tunturin kupeella.
Vain sielu mutkuilee sijoillaan levottomana,
pyrkielehtää vapauteen,
haikailee haihattelusta.
Silkasta nöyryydestä huikentelevaisuudelle hellyn,
raotan lyyssin pieliä
ja annan sen loikata olkapäälle haahuilemaan.
Eikä siitä tovia kauempaa mene
kun se pyrähtää ja on kohta toisen tunturin kiirellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi