KAKSi ULJASTA

KAKSi ULJASTA

Yksi mieli, yksi tahto;
humeetissa roihuavat taivaalla kirmaavat soilet
kun kaksi uljasta heilahtaa Siilaskopasta yli
ja oijustaa Rihpogáisin kuvetta alas Yykeänperälle,
kiemurtelemaan Aarnikotkan saarelle.

Luonto tavoittelee ankaraa sävyä,
keskitalven arktinen hysteria istuu maisemassa;
ravistelee ohikulkevia lasiensa takana.

Tunturien huurulla koristettu valtakunta;
kuin Paholaisen hillitön tarjous,
jokainen näkymä kiihottaa kuvamaan,
jokainen utelias katse viekottaa pysähtymään,
tallentamaan jok'ikisen ripsauksen sitä atmosfääriä.

Tuo houkutus on tiedossa;
siihen on ollut pakko varautua,
muuten ei matkanteosta tule mitään.

Höyry on tuuletettava päästä tyyten,
paneuduttava kertakaikkiseen vain siirtymään,
yltiöpäisesti - paikasta aa paikkaan bee.
Sillä siisti.

Matkalla,
Pellon reunasta poimittu ukko - hyvää puuta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!