perjantai 23. tammikuuta 2015

ARNØYA


ARNØYA

Meillä on kaikki,
tuhatkertaisesti kaikki,
sielua raapiva tunnelma niin;
ihan ääneen naurattaa,
muttei jaksa kantaa vuoksen yli vastasaareen.
Kaiku potkiskelee turhautuneena rantakiviä.

Runous on vaihtoehto esittää kauneutta ihmisille
ilman ulkoista instrumenttia;
sanamusiikkia, rytmiä - älyjazzia... zazaza-zizi-ze,
sitä joka auttaa maalaamalla ihastumaan asioihin.
Nimenomaan jotka koskettavat heitä itseään.

Jos elämä ei nyt ole hyvää,
se on kyllä tästä vieläkin parempaa;
ehtoolla kuulaassa pohjanpaloja kirjokannella.

Tänään auringossa varjoja - näetkö?
Ne häilyvät tulevat - liehuvat -, ovat hetken
ja sitten vaihtuvat haihatteleviksi sieluiksi.
Ja toisillakin tavoin vapaiksi - miten vaan,
jos sen tahdot sallia tiedostaa.

Aarnikotkasaari - attraappi;
kuin naisen mystinen hameenalinen elämä.
Etsiköön tämän jokainen omalla googlellaan,
Saatanan ottakoon paholaisen avuksi ellei.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi