MYSKiPiLVi JA HiKi
Vihmoo räntälettä vettä,
niin märkää jotta kastelee heppoisen lyyssin,
tikkuriin tulvinut miehen hiki innostuu tarpoessa,
syöntyy lemuamaan sellaisella wimmalla että.
Taka-alalla seurannut naisparvi
hajaantuu kuin kuviokellujat
ja pyrähtää varpusparvesta mallia ottaneena
ensimmäiselle terassille nyrpistelemään nokkiaan.
Edelleen vihmoo,
sielu sulkee silmänsä
kun punttisalihousujen polvipussit,
tietty keulimmaisina,
lötkähtävät kuvamaan kolhoja lumpiooneja.
Reisille muodostuu litisevä tumma märkärantu,
lyyssin lieve tulvii.
Vielä erottuu akkalauman siunailu,
myskipilven läpi tunkee muudan Herra Jumala,
myös pari muuta tuttua vuosien varrelta:
eivät vaikuta tähän räntään - pikemmin yltyy.
Askelta toisen eteen,
väkevänä loiskuvan vetisen sohjon seassa,
paarustusta suruvoiton yli,
kohti valkeaa, uljaana siintävää outoa maata.
Lyyssi ja tikkuri... sanoja lapsuudesta...
VastaaPoistahyviä sanoja - oikein hyvin sanoja.
Poista