torstai 25. joulukuuta 2014

SiNiSEN KESKELLÄ


SiNiSEN KESKELLÄ

Kaamoksen sietämättömän hento entous,
tuntuu - ei tunnu,
loputon yö täältä ikuisuuteen;
arktinen nuorallatanssi viikatteella tasapainottaen.

Eivarjoa puree vielä syömätöntä mieltä;
muilla se vain on ilmiö, lyömätön,
tulee ja menee.

Häilyy tunteena sielun tilan tyhjässä sopessa;
näissä loputtomiin varjottomissa maisemissa.
Rutistaa reunoista;
pitää auki poloista koloa,
johon minuus haihattelultaan palaa hieman nolona,
wanhan liiton tapoja noudattaen.

Sinisen keskellä riettaan hidastettu tanssi,
mystinen menneisyys ehättää kahtapuolta ohi,
on tammikuun maalissa ennen tulevaisuutta;
tämä on tiedetty kymmenentuhatta vuotta.

Uusi vuosi on jo hyvän matkaa käynnissä,
pesäpäivät päättyneet,
anásyrma ohi - kumakka siveästi polvien päällä.

Paluu Kulttuurista alkaa,
tie kiviseen sivistykseen on - kivinen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Onpa upea talvitunnelma kuvassa, eikä runossakaan moitittavaa. (julkistuukohan kahteen kertaan?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vaan tulee sanotuksi kaikenlaista.
      Elämä on.

      Poista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi