keskiviikko 10. joulukuuta 2014

BUORRE EAHKET


BUORRE EAHKET

Kelmeä valo häämöttää sinervän läpi,
lumi rutisee lempeästi anturain alla;
jokainen askel vie lähemmäs lämmintä sijaa,
ryystämään pian törröhuulin,
oitis pivoon lykättyä höyryävää liemikupposta.

Jotoksen yli kumartuneen puun alitus,
hipaisu antaa niskaan väkitukun lunta;
siitä selviää varistamalla - kepeällä naurahduksella,
osa jää koristamaan ahmankarvaisen hupun reunusta.

Kuollut mikä kuollut - ensiomistaja, luvalla tai luvatta,
hyvin hoitaa virkansa paukkupakkasilla;
eikä ole valittamista huojemmallakaan kelillä.

Mutta nyt ei enää satu peski enempäsä mieleen,
nälkä ja jano sitäkin enemmän - ollaan rantteella.
Sielu lekutellut jo aikaa sitten förskottina,
vaivihkaa tirkistämään kuuraisen akkunan läpi,
arvioimaan odotettavissa olevaa särvintä.

Koura kaivautuu kintaan uumenista,
tarttuu ryhmyiseen kelo-oksaan ja kiskaisee;
uksi irtoaa kamanoista parahtaen,
kostea lämmin tulvahtaa sulattamaan kasvoja.

Buorre eahket - istu pöytään vieras!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi