keskiviikko 3. joulukuuta 2014

ANKARA WiMMA


ANKARA WiMMA

Mahtava tähyspaikka,
erityisen oivallinen maailmanparannuksiin,
uudestisyntymisiin ynnä jonniijoutaviin haihatteluihin.

Herran rauha - sielun räytämätön onneus;
kuka onneton lähtisi kamuamaan tälle kiirelle,
sellaista pirunpeltoa ja nilkat taittavaa louhikkoa,
jos vaisto ei osaa lukea turvallista polkua.

Ei tänne hullukaan lähde,
tahi kyllin hullu sen kyllä olla pitää - senkin -, jos.
Ei tänne anhiton - semmosella mitään asiaa.

Viisimetrinen aallokko iskee ankaralla wimmalla,
niemen nokan jatkos - repaleinen kalliokari ärjyy;
hyisen suolaiset pärskeet ponkaisevat tuplasti ylös,
sitten vaakasuorina ryöppyinä maan kamaraan.

Ruoskivat mustana kollottavaa rintausta
jossa jokusen räytyneen sammalrievun raato riutuu;
ei juuri muuta kasvustoa lain - siloista kiveä.

Mutta se sielun sfääreihin innostava pauhu,
miljoonien vesitonnien raivoisa rytmikäs hakkaaminen,
sehän se innostaa - saa williin -, mielen liikkumaan,
huutamaan kilvan Haavruuan kera;
pelkästä silkasta hurmasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi