VÄRiKALLiO
Onni on hyvin runsaasti sitä,
että osataan vastata kyllä kysymykseen:
"Lähdetäänkö Raks nyt lampsimaan
neljän tuhannen vuoden päähän;
vaiko huomenna?"
Vilkaisu yläkertaan - puolipilvistä,
aurinkoon - orastava iltapäivä;
villasukatut koivet syylinkeihin,
sitten mukanokialaisiin ja eikun menoksi.
Palas alkaa laveana wanhana tienpohjana;
muuttuu mukulakivipohjaiseksi uraksi oitis
kun saapumisrakkine sulautuu metsän siimekseen.
Lopullinen tola on mukulakivipolku
ja paljastuu Metsävaltion tosireiluiksi kilometreiksi;
mutta lopulta syöpäläiskatraan verijuhlan keskellä
siintyy Värikallion hahmo.
Olen aistivinani ripauksen Stonehengeä;
vaikkei kivipystejä olekaan hilattu toistensa päälle.
Siellä hääräsivät keltit - täällä jotkut muut;
aikomus - arvaan, lienee ollut samankaltainen
Akustiikka paljastaa miksi muinaiset taiteilijat
pysähtyivät juuri tänne luomisen töille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi