AUER
Tuuli on istahtanut,
aika seisahtanut;
tovin kovin harmaat massat tukkivat taivaanpiiriä,
nuoleskelevat tuuliviirin nuppia.
Työtön ei reagoi,
vetää ansaittua lonkkaa;
pitkästä pitkästä aikaa puhuroimaton kausi.
"Josko joku laskisi maahan,
rasvaisi kirkuvan nivelen;
lakkaisin kitisemästä."
Kultainen viiru ilmestyy meren taa horisonttiin,
yhdeksän miljoonaa lintua havahtuu ilmiöön
ja ryntää toimilleen.
Siipispankkojen kahina - siinä tuoksinassa,
herättää nuokkuvan tuulen.
Pian viriää viri vuorovesilammikon kalvolle.
Hetki on mennyt.
Huomen kuoriintuu sievästä siveästä säkistään äkin,
nousee korennolle varistamaan itsestään unihiekan;
haukotusvesi vierähtää poskilta,
muuntuu kasteeksi notkelman odelmaan.
Koko yön valmistautunut auer
laskeutuu suutelemaan niitun povea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi