HARMi
Piennar lainehtii kesätuulen leppeässä virissä;
huteron autereen läpi siilautuva äpäreen vehreys
auringon kirjomana levottomana huntuna.
Nuokkumasta vironneet kukat;
siinä on jotain mystisen outoa - salaperäistä
kun se saa kiskomaan jalkoja niitulle kirmaamaan.
Mistähän moinen vietti tulee.
monenkohan vuosituhannen takainen iskostuma
tuollainen ele on ihmisen humeetissa?
Senkö täytistä ne on silloin sinne hilipasseet?
Vai ovatko?
Onko mokoma takaumawimma kaikilla lajitovereilla?
Lieneekö tutkittu;
ei varmaan pärjää aiheena kulutuhysterian kiimassa
rynnistävälle riettaalle höpö-höpötutkimukselle.
Haaveilijat ja uneksijat on tämän päivän rupusakkia,
vinoutunutta ylijäämää,
ylimääräinen harmi muovisivistykselle.
Kauneudella on trendit, rajat ja rajapinnat;
yksinkertainen maalaismaisema ilman Valion logoa
ei täytä niitä kriteerejä.
Harmi se on - se on harmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi