HUiKAiSUJA
Punaiset kintut hypistelevät veden kalvoa,
nousevat toviksi juuri huljutetulle kivelle,
jatkavat kohta kolmivarpaisten jälkien tekoa veteen;
oudonmaan elävä asettuu kummaan maahan,
vesi silottuu takaisin jälkien paikalle.
Ei punainen sinistä vasten mitään,
vastavärit vain hieroo tuttavuutta - se osuu näkimiin,
mutta se pohjoisten rinteiden kinostunut lumi,
josta horisonttia suuteleva aurinko siroo,
pursuaa taivaanpiirille ristivalon;
se se on tämän maan omituisuus,
eikä sellaista voi keksiä.
Silmiä on hieraistava niin moneen otteeseen,
kyyneleisiin saakka - uskoakseen näkemänsä
ja silti humeetti epäröi onko tällaista lain olemassa.
On,
puolen yön tietämissä huikaisee,
sielu karkaa maisemaan,
valo ottaa katsojan haltuunsa ja peli on menetetty.
Humputtelemaan livahtaneen liepeestä
on vaikea saada kiinni - menköön rietas.
On kaivettava sanasäkkinsä pohjimmaisia
saadakseen maalattua näkemän kuvaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi