ALKUYÖ
Tuulen leyhähtelyn tahtiin heilahtelee yksinäinen,
tarpeettomaksi käynyt höyhen tunturin alkuyössä;
riekkuu tyvihahtuvastaan - irtoamaisillaan.
Tavoittelee kai hupsu vielä kerran huimaa kyytiä;
tuulen selkään - sitten haipakkaa,
williä kieputusta ilmojen halki Satumaan yllä.
Se on sellainen arvoitus,
että jäänee ikuisesti ratkaisemattomaksi,
sillä ilma heittäytyy morsioksi;
lämpimän heleä lounas syleilee vähäläntää liikkujaa.
Huipun tuntumassakaan ei kummoista liikettä tunne,
lehmän henkäyksiä - teepaitakin tuntuu liialta,
hihojen lisäksi joutaisi loppukin riipiä pois.
Lapasotka eukkoineen soutelee laen allikossa,
pikkuruinen allikatras tekee näyttävän ylilennon
ja mainostaa samalla itseään.
Kaakkuripari yrittää rikkoa satasen ennätystä
vedenpinnalla juosten.
Muuten on entistä vieläkin hiljaisempaa,
mitään isompaa kuin kevätmuuton asettuminen,
ei ole kai virallisesti tekeillä;
siltä se vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi