tiistai 6. elokuuta 2013

KOJAMON LAULU


KOJAMON LAULU

Pyydettyjen lohien henget kahahtelevat
mutkittelevan uoman kituliaissa viteliköissä;
ellei se sitten ole tunturin puhuva tuuli,
joka valuessaan koukeroista kurua meren suuntaan
rupattelee itsekseen aikansa kuluksi.

Kuin wanha mies ikään,
höpäjää puoliääneen kaikkeen kyllästyneelle koirulle
lojumassa rantteella - silmät luupollaan puolitäyden
ruokakipon tienoilla.
Vahtia tehden.

Niin suhkuttavat kuulimiin vainajat;
kertovat ankarista taisteluista elämästä poikasvuosina,
sittemmin nuoruudenhuimuuden yltiöpäisistä retkistä
meren toiselle syrjälle syönnökselle,
hullurohkeasta kotiinpaluusta kotijoelle
läpi armottomien hylje- ja miekkavalasparvien
humeetissa poraavan lisääntymiskiiman pakottamana.

Joki laulaa omiaan - solisee kuin raikulipoika,
syöttää lohen sekopäiseksi tekevää lumotuoksuaan
oman emänsä povelle;
auvoisaksi vihjeeksi riivatuille.

Ja se mustien selkien silta virran kapeikossa,
kestää kävellä kuivin jaloin yli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi