sunnuntai 18. elokuuta 2013

HAUKOTUSVESi


HAUKOTUSVESi

Mainingit viehättävät - monessakin mielessä,
perimmäisin syy lie äidin vatsassa muinoin saatu malli;
hyvän olon tuutilulla,
jota sitten jatkettiin kehdossa
kuni uni kaikkosi jalkojen halutessa aktiviteetteja.

Ja niitä onkin sitten piisannut vähintäänkin riittävästi,
etten sanoisi hyvin;
kipittämisiä milloin minkäkin perään heränneenä.

Rantaan vyöryvä visuaalinen ilme,
yhdistettynä jyleään jylyyn - rytmiin;
se on säännöllisyyden vankila - märän meren laulua,
tanssi kaikille jaloille,
mielen ja kielen vetinen peruskivi.
Sielun kaikista hurjin ponnistuslauta
mitä anhittomimpiin sanallisiin ylityksiin,
hulluinta mitä riistosta ja sorrosta vapaa voi keksiä.
Tai olla keksimättä ja silti.

Haukotusveteen sekoittuu roiskeiden suola,
puren huuleen tuuleen katsoen,
raudanmaku yhtyy otsoniin.

Riettaus kasvaa harppomalla rinnan onsiloissa,
pakahduttaa - pakko sanoa jotain ääneen,
kirkua riemu runoksi kunnes kiihko nousee siivilleen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi