HiPAiSUJA

HiPAiSUJA

Savu empii ja ouvostelee - harhailee,
käy nuolaisemassa kaikkien läsnäolevien kuonoja,
kihlautuu rietas virrasta uhkuvan terhenen kera
kuin lapsesta toisensa tunteneet.

Sorsan narahdus saran uumenista onnitellen tästä;
saranan parahdus uneksijan nojatessa ukseen,
viimeisen veneen karahdus rannan somerikkoon;
kellopeli Elokuu on kipenettä vaille valmis.

Autereiden leijaileva tanssi kallaita nuollen,
kurkien vihjaileva kailotus,
illan sinisyys valon vaivuttua tunturin poveen.
Tulen vihjaileva tarina,
tuoksujen viekkaan huumaava ote...

Näistä ihanista hipaisuista;
- ensimmäinen herkin lankeaa loveen,
nojaa uupuneena oveen matkansa tehtyään.
Kelaa kokemaansa,
selaa vaitona yhä vilistävää ilmestykirjaa,
pelaa aikaa palatakseen tähän hereään maahan.

Ympärillään hääräävistä kukaan ei huomaa
hetkellistä näkimien mykkyyttä,
suun juuttumista.
Kuulemisen puuttumista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!