TOiNEN VAHTi

TOiNEN VAHTi

Pehmeä sakura muuttuu vääjäämättä ankaraksi;
sitä mukaa kun uinumisen lumous haihtuu,
sitä mukaa kun aurinko hilaa itsensä harjanteen yli,
sitä mukaa kun meri saa taas omat ryppyiset kasvonsa.

Pysähtyneisyys pysähtyy - koiravahdin ikuisuus tyssää,
aika rientää taas omia yksioikoisia polkujaan;
taivaanpiiri täyttyy sinfonioiden duureista ja molleista
jotka heijastuvat sfääreihin.
Tunturit paljastuvat - valjastuvat kesään.

On suden hetki - aloittaminen on helppoa, vaivatonta,
aukaisee vain tammetut virrat
ja sanat alkavat juosta solisten hyppysistä.

Niitä ryöppyää tungokseen saakka,
on pysähdyttävä, väsättävä rimpsuja uuteen uskoon;
siihen se aika kuluu - sommitteluun.

Taivas on sees - siellä täällä ohutta yläpilveä,
lokkilintujen rähäköinti ja kärhämät laiturilla
jatkuu siitä mihin ehtoolla jäi.

Äkin kuoleman varjo liihottaa kolonian yli;
paheksuntaan yhtyvät kaikki lähitienoon siipiniekat
titityistä rastaisiin ja sirreihin.
Toinen vahti alkaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!