LUOJA

LUOJA

Tämä aika on täynnä tuokiokuvia,
vaikka aika sinällään muuten kevään täyttyessä
tuntuukin rientävän sellaisella hopulla kesään,
että oikein mihinkään ei ole kunnolla aikaa paneutua.

Tiirat tulivat - ranta on täynnä räiskyvää ääntä;
riemusta pirullisen pitkän muuttomatkan takia - oletan.
Sitä tässä pysähdyin toviksi äyräälle äimistelemään.

Itseasiassa hyvällä mielikuvituksella varustettuna
sitä saattaa näin vuonon reunalle pysähtyessään
heretä kuvittelemaan hyvinkin haihatellen vaikka mitä.

Sitä voi nähdä esimerkiksi sielunsa avartunein silmin
kuinka luoja joskus ammoin,
silloin kun pohjoista maailmaa luotiin,
karottia vielä kädessään taiteellisesti pitäin,
on paneutuneena keskittyen aattelemaan niitä viivoja
joita juuri parahultaisesti oli sutaissut maisemaan
juuri tämän tietyn Varangin niemimaan kohdalla.

Miettimässä ankarasti,
että tohtiiko tähän karun karkeaan maahan enää
yhtikäs mitään lisätä - kosketusta, pyyhkäisyä,
väriläikkää - jotain ihanan pittoreskiä...
vai antaisiko mokoman olla sinämoisenaan,
somaltahan tuo pahkeinen näyttää jo tämmösenäänkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!