SUTiSUSi

SUTiSUSi

Ai minäkö muka taivaanrannanmaalari,
kissan viikset - ei mitään perää;
päinvastoin, putelia vaille ihka aito maalari - tikapuilla.

Aidot maalarithan eivät koskaan,
eivät iänkuun päivänä työskentele selvinpäin;
sehän olisi ennenkuulumatonta, vulgääriä,
suorastaan maalaustaiteen häpäisyä.

Työskentely pienessä pöllyssä antaa luovuudelle sijaa,
kädelle vapautta tehdä viivasta viivasuora,
reunasta röplyinen;
seitin ohut huppeli liudentaa sävyt sävyihin
kuin keijujen tanssi, hereästi, laheasti - pieteetillä
niin että ulkopuolinen hoksaa vasta jälkipelissä,
että väri murtuu taivaallisesta jumalalliseen
jossain silmän harhaillessa - matkalla pinnasta toiseen.

Ne viikset - no ne on sen harmaan kollin,
joka tihrustaa viiruillaan lasin takaa sutta,
joka kiikkuu jossain taivaan ja maan välillä,
joka näyttää olevan menossa tikapuita pitkin
taivaaseen - tai tulossa sieltä,
suti hyppysessä, ämpäri toisessa kourassa.

Kotitunturi Kamman lojuu vasemmalla,
pakeneva meri tasapainon vuoksi oikealla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!