maanantai 4. maaliskuuta 2013

VETELEE


VETELEE

Taivaanpiirin ehtoon värit vavahduttavat,
sykähdyttävät - aina.
Valo esi-isien Hesperiasta symbolisoi elämän kaarta,
omaa laistansa ikuisuutta;
ehkä siksi siihen tulee kiinnittäneeksi huomiota.

Illan värit kuvaavat loppumista, ehtymistä,
totuuden realismia - tämä on nyt tässä;
aamun taas alkamista, virkoamista, toivoa.

Pidän draamasta - lähes kaikki pitävät,
useimmat vain eivät halua osallistua siihen,
eivät halua olla paikan päällä tiettömässä selkosessa,
kaikkien jumalien selkien takana.

Sellaisesta on vaivaa - mukana liikaa hikeä, kyyneleitä;
tai sitten se pitää yltiöpääsuorittaa,
tehdä suorite kehumista varten.

Se että mokoma tola kuuluisi luonnollisena maisemaan,
ilman ylimääräistä korostusta,
ilman ensimmäistäkään paatoksen sanaa - ehei.

Ei vetele - istuvat mukavuudenhaluisina mieluummin
verettömässä, hajuttomassa kivikopissaan pohtimassa
maailman suurta ahdasmielisyyttä,
ei omaa - muiden.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi