TULiREKi

TULiREKi

Silloin kun se rietas iskee,
ei sitä mikään pidättele;
sitä saattaa ihan muina miehinäkin
mennä päivä tahi pari,
juurikaan että lempohinen kävisi mielessä,
mutta sitten se lyö kun halolla päähän.

Mistä pirusta osaa mokoma
juuri meikäläisen päähän mosauttaa,
niin jotta älli on pörröllään kuin taianomaisen,
mystisen käskyn jostain saanut
ja kuulimien rei'istä humeetin sisälle imaissut.

Siitä sitten alkaa möyrintä;
sähkösanomat sinkoilevat mahalaukun ja pään väliä
sen sortin kiivaaseen tahtiin,
että tovin kuluttua sillä perällä epäillään
jo kurkun leikatun poikki
kun ei ole muutamaan aikaan savulle tuoksuvaa,
karrelle hiilostunutta Huilun tuhtia kuulunut
suolen mutkaan.

Wiimeistään siinä vaiheessa
sitä tulee jo vilkaiseeksi siljolle - onko edes tulireki?
Ja millä mallilla?
Ei muuta kuin syttöjä, tuli nuolemaan tervaskaisia
ja pian on valmiina hiillos vaikka mille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!