maanantai 11. maaliskuuta 2013

iUS PROVOCATiONiS


iUS PROVOCATiONiS

Mitä korkeammalle nousee,
sitä loitomma huomaa;
tunturin kiireltä näkee edessään loistavan historian,
menneisyytensä kirjavan kertomuksen;
juuri niissä väreissä kun karkaistu sielu antaa myöten.

Tulevaisuus on takana - näkymättömissä;
edes pienen pientä hetkeä,
vaikkapa kymmenen minuutin päähän edeskäsin
ei ole olemassa ennen kuin se on eletty.
Tämä on tosi,
joka joskus itku kurkussa myönnetään;
eikä rujossa totuudessa ole juuri kellään halua elää.

Kiva on paljon mukavampaa,
haaveita, haihatteluja, saippuadraamaa;
ikävien asioiden farssiksi muokkaamista
anarkistisen mielipuolisuuden keinoin.
Ja kaikilla on hauskaa.

Draaman seuraaminen syrjäyttää tosiasiat,
ne, jotka näkyvät heille jotka viitsivät katsoa,
niille jotka kapuavat tunturilleen - elävät draamassa
ja sallivat päänsä nähdä saman minkä silmätkin.

Vaan mistäpä sen tunturin löytää
tasapaksun elämän siloitellulta alavalta?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Näin se on. On mentävä kauas, jotta näkee lähelle.
    vatukka

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi