AKKUNASTA

AKKUNASTA

Kuusi boforia koluuttaa kattopeltiä,
hyvin soittaakin,
asiaan tulee kiinittäneeksi silloin tällöin huomiota
päivää puuhastellessa.

Mittatulos on pelkkä arvio - akkunasta vilkaistu;
suuret oksat heiluvat,
langat pylväiden välissä suhisevat;
nuo lajinsa kenties wiimeiset.

Niin ja sateenvarjoa vaikea pidellä wanhan frouan;
eikä mitään selitystä sille miksi koko vekotin
on muassa kevään ensimmäisessä varistajaisessa
tässä pakkasen rapeassa aamupäivässä.

Puhtonen hanki roskaantuu,
neulasia, karahkoita, kuivan rapeita oksan pätkiä,
harottavia käpyjä kirjavanaan.
Puhdistus.

Likaisesta aurausvallista alkaa erottua kulveita;
sen verran juoksuttaa,
vaikkei tässä oikeesti minnekkään kiire ole,
ehtii kevät tulla vielä astumalla.
Ylihuomenna vasta on päivän ja yön tasaus.

Kyllä tästä kuonnutaan kun tuo tokenee.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!