tiistai 28. elokuuta 2012

TUULi ViE HiUKSiA


TUULi ViE HiUKSiA

Meri oli päätynyt olemaan poikkeuksellisesti sininen,
sinä päivänä;
turkoosin sininen.

Ilmassa lenteli uusia tuulia,
linnuilla oli vaikeuksia väistellä niitä
vaikka kaunis oli päivä,
ylettömän kaunis.
Ja niin heleä.

Orastavan syksyn suorastaan saattoi aistia;
haistaa ruskan tulevat tuoksuvat värit,
niiden hehkun,
auringon yhä matalammalta radaltaan valaisemina.

Vavisuttava päivä tunkeutua matalalla roikkuvien
harmaiden pilvien alta ehtoolla
valon värittämään maailmaan;
keskelle heloittavaa syyssuvea.

Kaakkoisen tyrskyt vihmovat kasvoja,
tuuli vie hiuksia
kun kuuntelen sinistä sinfoniaa
ikiaikaisen kallion viltolla silolla pinnalla.

Puuska täyttää huutoon avatun suun
ja kuivaa silmänurkkien suolaiset pisarat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Sanoilla voi maalata kauniita maalauksia! Kauneus on katsojan silmissä ja sydämessä. Kiitos maalauksestasi!
    vatukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatukalle:
      No niinpä - kun löytyy sopivan stimulantti seutu,
      sanat karkaavat itsekseen. Kiitos itsellesi.

      Poista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi