KiViSiÄ AJATUKSiA
Kivien rakkaus veteen on aivan uskomaton.
Kuuntelin sattumalta eräällä Kalinarannalla,
vuoroveden paiskoessa niitä maalle,
kuinka ne kalisten pyörivät takaisin emonsa syliin
muistuttaen äänekkäästi rakkaudestaan.
Tämän niin mieltä kiehtovan Hornanhammasperän
kivillä ja kallioilla on aivan erityisen piiiitkä tarinansa.
ei kukaan luojan luoma jaksa kuunnella sitä jatinaa.
Nooh, mielenkiintoinen tosin - myönnetään,
mutta ylen pitkäveteinen, se täytyy sanoa;
lojua nyt ensin muutama vuosimiljoona paikallaan,
sitten maaemä hetken oikusta kääntää kylkeään
ja panee ranttaliksi.
Kaikki on yhen äkin mullin mallin
taas lähimmät seuraavat miljoonat vuodet.
Se mikä oli merenpohjaa,
onkin sitten hupskeikkaa - taivaanpiiriä vasten,
kupeet rutussa vinksin vonksin;
kaikki entisen kuoren päälle ehättänyt kasvikunta
länällään vasten merenpohjaa.
Kyllähän moisesta toki tarina saa,
jos vain kuuntelijoilla piisaa aikaa
ja eritoten kärsivällisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi